Kanarialta Karibialle

KANARIALTA KARIBIALLE

Lähtö Las Palmaksesta siirtyi teknisten ongelmien vuoksi.  Viime hetkellä vaihdoin Jussi Rajakentän avustuksella lämminvesispoilerin.  Käyttövesipumppu tuli vaihdettua jo aiemmin.  Lähtö oli 17.12. – ja seuraava lähtö 18.12 Pacitos Blancos:sta Kanarian eteläkärjestä.  Sattui nimittäin niin, että päivän purjehduksen jälkeen olikin seuraavan huollon aika.  Huoltomies eli minä olin varmaan jättänyt laittamatta sokan paikalleen kutteripurjeen rullasta.  Muuten se tuli hyvin huollettua.  Huoltohommissa pitäisi kahteen kertaan tarkistaa työn jälkeen, ettei osia jää ylimääräisiä.

Lähtö Las Palmas

Lähtö Las Palmas

Eli se rulla ja sen mukana koko purje irtosivat kannesta.  Pahimmassa paikassa, lentokentän tuulivyöhykkeen kohdalla, jossa aallokko oli parimetristä.  Aikani kun tanssin etukannella polkkaa sain rullan sidottua köysillä.  Kanteen sitä ei siinä voinut kiinnittää, joten suuntasimme Pacitos Blanco:on.  Siellä lyhennytin samalla sen kutterin vanttiruuvia, jotta sain purjeen kireämmälle.

TÄYSTUHO

oli lähempääkin lähempänä.  Polkan tanssi on sen verran kuluttavaa, että täytyi mennä ruffiin lepäämään.  Annoin Iirikselle vahtivuoron, panin autopilotin ohjaamaan kohti Maspalomasin majakkaa ja olin tyytyväinen tanssiini.  Kauaa en ehtinyt olla tyytyväinen kun Iiris tuli alas katsomaan plotteria ja sanoi, ” että tuu katsomaan ”.  Sen olen oppinut, että silloin on toimittava nopeasti kun Iiris lausuu nuo maagiset sanat ” tuu katsomaan ” .  Syöksyin salamana ulos ja – kauhistus.  Maspalomasin dyynit olivat keulan edessä.  Siis aivan edessä! Vettä oli 3,5 m.  Sitä oli ollut vielä 10 metriä kun Iiris lausui maagiset sanansa.  Kyllä vanhakin voi toimia nopeasti.  Hetkessä vene oli käännetty tuuleen.  Konetta kun ei saa päälle ellei veneen vauhti ole lähes nollassa.  Kone päälle ja 110 asteen käännös merelle.

Dyynit olivat siis olleet veneen ja majakan välissä tietty koko ajan, mutta niin matalat etten niitä hoksannut ottaa huomioon kun näin vain majakan.  Ja kun en asiaa kartasta tarkastanut.  Olen tuosta kohtaa purjehtinut ees taas jo viisi kertaa, mutta aina kolmen mailin päästä rannasta.  Nyt oli tarkoitus katsastaa rannikkoa vähän lähempää.  Meinasi vaan käydä niin, että olisimme voineet joutua katsomaan venettä rannalla rannalta.

LÄHTÖ KANARIALTA

oli siis takkuinen.  Kun päästiin saarten vaikutuspiiristä, muuttui meno tasaisemmaksi ja ristiaallokkokin väheni.  Aina vaan paremmat tuulet tuiversivat kun matka eteni.  Oli hyvä ettemme lähteneet Kanarialta aiemmin, sillä nyt pääsimme nauttimaan tasaisista pasaatituulista aina Karibialle asti.  Koko matkan käytimme ainoastaan isoa purjetta ja siinä yhtä reiviä.  Sillä matka joutui 6 – 9 solmua.  Huippu oli 12 solmua.  Ja matkan keskinopeus lähes 7 solmua.

Alkumatkasta pidimme aurinkokatosta tai olimme ilman.  Purjehtiminen koko avotilan suojan alla oli aiemmin ollut hankalaa barduunoiden ja preventterien vuoksi.  Nyt olimme hankkineet Teneriffalta ( Nordest – firmalta ) Walder puomijarrun.  Walder hoiti hommansa eikä ison skuuttiin olisi välttämättä tarvinnut koskea lainkaan.  Barduunoita ja purjetta saimme säädettyä avaamalla suojan sivun tai takaosan.  Istuimme siis 17 vuorokautta teltassa suojassa tuulelta ja sateelta.  Yöllä piti oikein raottaa suojaa, jotta näki tähtitaivaan.  Laivojen valot olisivat näkyneet muovisten ikkunoiden läpi tai lasisen tuulilasin läpi.  Nyt meillä oli myös IPad ja EasyAis, joiden avulla näimme muun liikenteen – jota ei ollut.  Koko ylityksellä ei ollut ainuttakaan alusta eikä venettä.  Ei ollut valaita eikä kilpikonnia.  Tämä oli kala ja lintupurjehdus.  Lentäviä kaloja oli paljon.  Kaloja jäi myös pyydykseen.  Siima oli ohutta, jotta isot kalat ei olisi vaivoiksi.  Pysyimme sopivasti kalaruoassa.

Auringonlasku

Kalavehkeet

Lentokala 2013-14

Saalis Atlantilla

Vene Atlantin ylityksen jälkeen

MARTINIQUE

Ylitys päättyi Martiniqualle, jossa olimme 8.1 aamulla 05.30.  Tuohon aikaan oli vielä säkkipimeätä, joten etenimme hissukseen Sainte-Annen ankkurilahdelle päivän valjetessa.  On aina hienoa pitkän matkan jälkeen pudottaa koukku rauhalliseen paikkaan ja käydä levolle.  Herätä ihmettelemään mihin on tullut.  Tällä lahdella oli kymmeniä muitakin ihmettelijöitä, mutta tilaa oli vielä kymmenille.  Tämä ankkuripaikka oli jäänyt väliin edellisellä reissulla 2008.  Sen sijaan Le Marinin satama 14.2650 N 060.5425 W, jonne pikkuhiljaa siirryimme oli ennestään tuttu.  Tosi sielläkin oli muutoksia.  Rannassa on uusi vastaanotto/liikerakennus ja laituripaikkoja on tullut 350 lisää.  Sataman ulkopuolella on vielä sama määrä veneitä ankkurissa tai poijuissa. Täällä ei todellakaan tarvitse olla yksin.  Huoltofirmoja löytyy joka lähtöön.  Palvelu on ystävällistä.  Kun muistaa tervehtiä ranskaksi ja hymyillä.  Pieni flirttikään ranskalaisten naisten kanssa ei ole pahitteeksi.

Sainte-Anne

Reissun jälkeen

 

Hannu ja

Hannu ja

Vene Le Marinin satamassa

Vene Le Marinin satamassa

Kapteeni Nemo

Kapteeni Nemo

Kuusi viikkoa on vierähtänyt Martiniquella.  Purjehdusta on siitä ollut nelisen viikkoa.  Autolla on ajettu ristiin ja rastiin.  Viidakossa on samoiltu ja vesiputouksella

Vesiputousuitu.  Tunnelissa on rämmitty ja elämänmenoa seurattu.  Fort de France on nähty eri silmin kuin aiemmin.  Kun on aikaa viipyä samassa paikassa pitempään niin asiat kokee eritavalla.  Eri viikonpäivinä on erilainen meininki.  Sunnuntaina FdF:ssa kun vietimme aikaa hengaillen  klo 10.00-15.00 ei ollut ketään missään. Paitsi asunnottomia makaamassa kadulla. Sitten kuin tyhjästä alkoi tapahtua. Väkeä valui kadulle, sambaorkesteri takoi rumpujaan, mopopojat päristelivät, ihmisiä pyöri ja hyöri.  Illalla auton virittäjät kokoontuivat rantakadulle ja sudittivat renkaitaan.  Meteli oli korvia huumaava.

Kapteeni ja Iiris

Kapteeni ja Iiris

KAKSI VIIKKOA TELAKALLA.  HUOLTOMIEHET TULEVAT JA MENEVÄT

Alun perin oli tarkoitus teetättää huoltotöitä Trinidadissa.  Saimme kuitenkin vihiä täällä työskentelevästä suomalaisesta nuoresta miehestä, jolla on yhden miehen huoltofirma.  Kun täällä on ranskan kielen taitamattoman vaikea selvittää asioita ranskaksi, niin Simo Winterin ranskankielen taito oli suureksi avuksi asioita järjestellessä.  Hänen viehättävän nuoren vaimonsa verenperintöä on suomen, ruotsin ja ranskan kielen taito.  Englanti on tullut opiskeltua siinä sivussa.  Simon firman nimi on Easy Sailing Services ja hänet tavoittaa numerosta 0696375418 tai www.easysailingservice.com Myös lentokenttäkuljetus hoituu heidän kauttaan.  Kuin myös veneen vuokraus ja saarikierrokset.

Beach Party

Beach Party

Kapun synttärikakku- ja hattu

Kapun synttärikakku- ja hattu

Osia ei välttämättä ole tänne helppo saada tai täältä löytää.   Tilasin valmistajalta vedentekokoneen osia Floridasta.  Tulivat sieltä Fort de Franceen kahdessa päivässä.  Akselin perälaakerin tilasin Kotkasta Volvo Pentalta.  Rahti FedExin kautta maksoi enemmän kuin osa.  N. 670 €.  Lisäksi tulli ja vero.  Ei halpaa.  Pakkaukselle jäi kuitenkin hintaa vain 0,19 eurosenttiä.  Kuten myyjä Volvo Pentalta totesi kun tiedustelin korkeita rahti- ja pakkauskuluja.  Tuon 0.19 senttiä olisi voinut säästää, jos olisi antanut FedExin pakata.

Seisoo se vene vieläkin.  Huolimatta 7 Richterin maanjäristyksestä.  Aamulla 05.30 vene huojahteli siihen malliin, että piti nousta punkasta.  Järistys oli saaren toisella puolen ja ilmeisesti niin syvällä ettei se aiheuttanut vahinkoja.  Maanjäristyksen sattuessa olisi ehkä mukavampi olla merellä.

Rwtki FdRssä ja Pointe du Point

Retki FdRssä ja Pointe du Point

Hyttysmyrkky on käytössä ja hyttysverkot luukuissa.  Aina niitä peijakkaita jostain pääsee sisään.  Sitten ne väijyvät jossain kaapeissa tai verhojen takana.  Iskevät sieltä heti kun käy pitkälleen.  Täällä varoitellaan hyttysten aiheuttamasta kuumeesta, joka on kuulemma pahempi kuin Denque-kuume.

Pointe du Diamant

Pointe du Diamant

Karnevaaliasu

Karnevaaliasu

Karnevaaliasu

Karnevaaliasu

TELAKALTA.  IIRIS AJELEHTII

Vihdoinkin vedessä.  Perruutin veneen laskupaikalta onnistuneesti ja käänsin keulan ulostuloväylälle.  Käännyin sitten katsomaan tuleeko Iiris jollalla perässä.  Tarkoitus oli, että hän ajaa jollan poijupaikalle ja ottaa kiinnitysköyden vastaan.  Tulihan hän sieltä, aina lähes poijulle asti kunnes moottori sammui.  Soutaminen kun oli vähän sitä sun tätä, lähti tuuli kuljettamaan jollaa.  Minähän en voinut venettä jättää, joten laitoin sen poijuun ja siinä välissä Iiris oli jo lähes 200 metrin päässä.  Räpylät jalkaan ja sukellus, kroolaus ja reilun 200 metrin uinti yhyttivät taas meidät.  Taisi tulla vapaauinnin Suomen ennätys.  Meidän veneen takana olleen veneen kippari oli häneltä kysynyt, ” että voiko hän olla avuksi ”, johon Iiris tyypillisesti suomalaisittain oli vastannut, ” että ei tässä mitään.  No problem ”.  Minulla olisi ollut hiukka lyhyempi uintimatka.

Syynä moottorin sammumiseen oli polttoainetankista irronnut letku.  Letku oli irronnut jollalaiturissa, jossa meidän jolla oli lähimpänä laituria.  Silloin se toimi kävelysiltana kauppareissulle tulijoille.  Oli tietysti mukava astua keulassa olleen polttoainetankin päälle ja ponkasta siitä laiturille .  Ja tarina jatkuu…

Jäätelön myyjät

Jäätelön myyjät

Roberto

Roberto

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s