Falmouth-Helsinki

Lähtö Falmouth:sta, Englannista 2014

Ja matka jatkuu. Yhdessä SY Ironside´n kanssa irrotettiin köydet ja suunnattiin merelle. Saatiin purjehtia mukavassa sivumyötäisessä itään – kunnes oltiin sotalaivojen ympäröimiä. Mistä ne yht´äkkiä ilmestyivät ? Ironside meni muutaman kaapelimitan meitä edellä. Sotalaivat ottivat sen harjoituskohteeksi ja jättivät meidät rauhaan.  Rautaveneestä varmaan sai paremman kaiun. Soitin Matulle ja sanoin ” ettei tästä puutu enää kuin sukellusvene ”.  Ei kulunut aikaakaan kun Matu soitti ja sanoi ” näetkö, sukellusvene teidän starboard´n puolella.  Ja siinähän se oli, alle kaapelinmitan päässä meistä se oli noussut pintaan.  Tuli varmaan katsomaan kuka sen syvyyspommin ( tyhjä juomatölkki ) oikein heitti.

Loppumatka oli rauhallista purjehdusta aina The Needles´n asti. Saavuttiin tähän kapeaan mantereen ja Isle of Wight´n väliseen salmeen juuri pahimpaan aikaan ja pahimpaan paikkaan. Oli laskuvesi parhaimmillaan eli pahimmillaan. Näin virtaavassa paikassa olin viimeksi joskus Gibraltarissa.  Siellä sentään oli tilaa.  Täällä piti mennä aivan väylämerkin vierestä.

Hamble Point

Vene talvehti purjehduksen mekassa, Isle of Wight’ n alueella.  Ajatuksena oli talven aikana kunnostuttaa erinäisiä asioita.  Homma kaatui alkuunsa kun välittäjä oli laadituttanut arvion tehtävien töitten kustannuksista.  Teak kannen kunnostus eli hiominen olisi maksanut 15000 euroissa.  Koko masto olisi otettu pois ja helat kannesta irrotettu.  Mutta kun se ei olisi ollut tarpeellista.

Leikkasin saumat mattopuukolla kannen tasoon irrottamatta yhtikäs mitään.  Aikaa kului 20 tuntia. Muovikassillinen täyttyi sauma-aineesta.  Kustannus oli kaksi mattoveistä.  Hiominen on vielä tekemättä.

Generaattorin korjaaja olisi veloittanut 85 euroa siitä, että olisi tullut katsomaan sitä.  Sanoin, että voi mennä katsomaan generaattoria liikkeeseen, jos ei tiedä mikä se on.

Vesikone vuoti.  Irrotin sen ja vein välittäjälle.  Hän kun sanoi tuntevansa korjaajan, joka osaa korjata mitä vaan.   Kahden kuukauden kuluttua sain vekottimen takaisin kyselyn jälkeen.  Oli korjaamatta.  Yksi murtuma oli ilmestynyt.  Vaikeasti irrotettava osa oli teettänyt liikaa töitä.

Välittäjä ,Adrian Nicolle associations, välitti venettä kaksi vuotta – tuloksetta.  Ja tuloksetta myös välitti korjaajat kuten vesikoneen korjaajan ” Sailfish marinen ” Southamptonissa.

Espanjan armada vs. Englannin Elisabeth I:n laivasto

Hieman aiemmin kuin me purjehdimme näillä vesillä eli 1588 Espanjan hallitsijan Filib´n armada lähestyi Plymouth´a vain 60 km päässä samaan aikaan kun Englannin laivasto varusti aluksiaan kuumeisesti. Sir Francis Drake oli vasta palannut maailmanympärimatkaltaan. Armadassa oli 125 laivaa ja 7000 miestä. Vastassa oli Englannin 105 laivaa.

Merikortti kertoo kuinka vaarallisia vesiä alukset ovat seilanneet ilman nykyaikaisia paikannusvälineitä. Virtaukset ovat voimakkaat ja salakavalat matalikot vaanivat purjehtijoita. Hylkyjä on satoja.

Reitti Hamble Point:sta Hollantiin. Kesä 2015.

Hamble Point – Brighton – Eastbourne – Dover – Dunkerque – Zeebruegge – Oostende –  – Breskens – Rotterdam – Scheveningen – Ijmuiden.

Hamble Point marina kuuluu MDL Marinas -ketjuun. http://mdlmarinas.co.uk Ketjulla on marinoita paitsi Britanniassa niin myös Italiassa ja Espanjassa. Hamble Point River:ssä on useampi marina ja mahdollisuus on kiinnittyä myös joen ponttooni laitureihin, jotka ovat ne edullisimmat paikat. Sinne täytyy tilata vene taksi maihin menoa varten. Jollakin tietty käy, mutta moottori on syytä olla käynnissä ennen kuin jollan irrottaa. Virta joessa on sen verran vuolas, että se vie veneen nopeasti hyvinkin kauas. Veneen tuonti laituripaikalle onkin ennakoitava hyvin etukäteen virran vuoksi. Kuin myös kulku virrassa, sillä siellä liikkuu riittävästi väistettäviä. Paikallinen jolla koulu on tietty kuin kala vedessä.

Brighton lomakaupunki ja suomalaistenkin kielikurssilaisten tuttu kohde oli mukava pysähdyskohde, jossa pääsi ” merelle ” ilman venettäkin. Rannasta lähtee puolen kilometrin mittainen Brighton Pier -laituri  jolla on ravintoloita ja erilaisia huvituksia.

Eastbourne´n voi ohittaa. Varsinkin kun siellä ei ole sopivaa marinaa. Dover on seuraava satama paikka. Ja vilkas onkin. VHF:llä on ilmoitettava, että tulossa ollaan. Saa mennä sitten sisään kun sallitaan. Voi joutua odottamaan jonkin aikaa. Kerran piti muistuttaa, että täällä vielä killutaan – ei lilluta kun oli sen verran aallokkoa. Matkalla Dover:iin ihailtiin liitukivikallioita, jotka yltävät korkeimmillaan 106 metrin korkeuteen. Näihin kallioihin on kaivettu  keskiajalla tunneleita, joita käytettiin jo Napoleonin sodissa.

Dover oli vilkkaampi lauttaliikenteen suhteen ennen tunnelia. Ylityksen aikana ei montaakaan lauttaa näkynyt. Sen sijaan kanaalin suuntainen laivaliikenne on vilkas, mutta hyvin päästiin välistä. Tuuli painoi etelään, joten mentiin minne päästiin. Koko lailla kohtisuoraan liikenteeseen nähden, niin kuin ylitys pitää tehdä. Aamulla kun lähtee ylittämään niin pääsee päivänvalossa perille. Ellei sitten sumu yllätä. 80-luvun alussa kun purjehdin näillä vesillä yöllä, tuli purjevene vastaan ja aivan ilman valoja. Eikä ristin sielua missään. Aika riskaapeli hommaa.

Dunkerque jätettiin kuitenkin väliin ja purjehdittiin Oostende:een. Siis Belgiaan. Sulkujen taakse Jachthaven Mercator:iin. Marina on kätevästi rautatieaseman edustalla. Asemalta on suora junayhteys Brugge:en. Belgian merkittävimpiä matkailunähtävyyksiä. Tässä Pohjoisen Venetsiassa saa ihailla keskiaikaisia rakennuksia.

Zeebrueggenissä otimme yhden huilipäivän Royal Belgian Sailing Clubin satamassa.

Bresken:ssä levätyn yön jälkeen matka jatkui Rotterdam:n sataman vilkkaasti liikennöidyn väylän poikki Schevening:iin.  80-luvulla kun purjehdin Rotterdam:n väylän poikki sumu peitti näkyvyyden totaalisesti.  Korvat höröllä kuunneltiin ja arvuuteltiin kuinka lähellä laivat ovat.  Väylästä selvittiin ja samalla sumu hälveni.

Schevening Den Haag:n edustalla oli taas sulkujen takana.  Näissä suluissa voimakkaasta keulapotkurista on suuri apu kun veneessä on vain kaksi henkilöä.  Tällä kertaa oli tarkoitus pitää perä paikallaan köyden avulla.  Köyden käyttäminen ei onnistunut.  Tilalla oli käsi, joka venyi viitisen senttiä kun pidin paikallani 15 tonnia.

Schening:n satama oli lähes täynnä. Kiinnityttiin kolmanneksi laiturista.  Takana ja edessä oli veneitä.  Pari yötä oltiin tässä ” sillipurkissa ”.  Kun sieltä ” ulostauduimme ” niin ilmoitin Zaran olevan valmis sulkuun.

Ijmuiden oli seuraava satama Nortsee kanavan suulla.  Aamulla ajoimme kanavaan kohti seuraavaa satamaa, joka on aivan Amsterdam:n keskustassa.  Sixhaven on kanavan pohjoispuolella, Buiksloterweg –kanavan vieressä.  Sisäänmeno marinaan on piilossa ja vaikuttaa ahtaalta. Tarkoitus oli olla kolme yötä Sixhaven:ssa, mutta kun sataman sähkö ei ottanut toimiakseen niin jatkoimme matkaa kahden yön jälkeen.

Nortsee kanava ei ole mikään pikkuinen puro.  Kun tulimme Amsterdamiin hämmästyin kun vastassa oli iso valtameri risteilijä.  Liikenne on vilkasta. Menijöitä on ristiin ja rastiin.

Schellinwoude:n sulut olivat kohta edessä.  Niiden jälkeen oltiin sisämerellä.  Katwoude Monnickendam:n vieressä oli satama, jonne jätimme Zara:n talvehtimaan.  Yacht Broker DeValk otti veneen laituriinsa ja valvontaansa.

DeValk:lla on kolme toimipistettä Alankomaissa. Välittävät kuka moottoriveneitä, kuka purjealuksia tai molempia.  Tässä laiturissa oli muutama saman kokoluokan purjevene, mutta enimmäkseen sekalainen joukko eri venetyyppejä.  Väylä satamaan on matala.  Meidän 2 m syväys oli enempi kuin veden syvyys.  Runsaalla kaasulla sai kynnettyä vaon merenpohjaan.

Vene oli vedessä talven.  Vesi on murtovettä.  Lämpötila laski parina yönä miinus neljään tammikuussa.  Kaiken varalta laitoin glykolit tarvittaviin paikkoihin.  Myrkytön glykoli vesitankeissa oli ruvennut käymään.  Hanasta tuli vaaleanpunaista shamppanjaa.  Mutta haju oli kuvottava.  Tankit joutui huuhtomaan muutamaan kertaan.  Kysyin Star Briteltä miten tällainen reaktio on mahdollinen.  Ei ole kuulemma koskaan aiemmin kuultu vastaavasta tapauksesta.  Eipä tietenkään.  Lentokentän juna-aseman työmaalla oli ollut sama ilmiö.  Lentokoneiden jäänesto aine oli imeytynyt maaperään.  Siellä se reagoi mikrobien kanssa.  Käyttämäni aine ei ollut merkiltään Star Brite. Glykolista kuitenkin oli kyse.

Monnickendam, jonka viereisessä Katwoude:ssa veneemme talvehti, on idyllinen vanhan ajan hollantilaiskylä.  On erikseen kalasavustamo, juusto- ja lihakauppa ja ylipäänsä lähes kaikille tuotteille on oma myyntipisteensä. Aivan kylän keskustassa on myös telakka.  Harvoin näkee vedetyn niin isoa alusta rampille kuin täällä.  Ja kanavan laidat täyttyvät puuveneistä.

Sisämeri on jaettu eteläiseen Markermeer:iin ja pohjoiseen IJsselmeer:iin.  Vesien välissä on pengerrys ja sen päällä kulkee tie.  Kummassakin päässä on sulut.  Samoin IJsselmeer:n pohjoispäässä on pengerrys ja sen päällä A7 tie.  Sulutimme länsipuolelta Den Over:n sulusta.  Sitten olimmekin taas suolaisessa vedessä.  Matka jatkui Den Helder:iin.  Siellä oli sota-alukset vastassa.  Olimme sotilastukikohdassa.  Sen länsilaidalla on huvivenesatama Jachthaven Willemsoord, jossa yövyimme.

Matkareitti, Pohjanmeri

Matkareitti, Pohjanmeri

Virta ja tuuli lähdettäessä Den Helder:n suojasta oli sen verran voimakas, että palasimme takaisin sataman suojaan nostamaan purjeet.  Oli jotenkin majesteetillistä nostaa purjeet sota-alusten keulan edessä.  Virta jatkui salmessa ja edelleen saarien Texel ja Noorderhaaks välissä, josta vasta pääsimme kunnolla avomerelle.  Kiersimme siis tämän saariryhmän Hollannin ja Saksan edustalla meren puolelta.  Muu ei olisi ollut mahdollistakaan.

Helgoland:iin ei nähty tarvetta poiketa.  Purjehdimme suoraan Cuxhaven:iin.  Olimme tulleet Elbe:lle.  Satamassa poimimme punaisella merkatun paikan kun se näytti sopivalta.  Respassa selvisi, että se oli sittenkin vapaa.  Tyytyväisinä lähdimme tutustumaan tähän kaupunkiin.

Matka jatkui parin päivän jälkeen Elbe:ä pitkin Brunsbüttel:iin.  Saksassa oltiin edelleen.

Kielin kanavasta kun päästiin olikin aika suunnata telakalle korjaamaan kanavassa tulleet vauriot eli keulapotkuri. Schiffs Werft Laboe toimitti veneelle harjoittelijapojan mahtavine työkalupakkeineen. Mietittiin miksi keulapotkuri ravistaa ja on tehoton. Vaihtoehtoja oli moottorin laakeri tai potkurin lavat. Poika katosi välillä toimittamaan jotain asiaansa. Fundeerasin sillä aikaa vikaa ja päätin soittaa Suomeen Vestekille. Kuinka ollakkaan siellä vastattiin heti puhelimeen. Olivat järjestäneet päivystäjän vaikka kesälomakuukausi olikin. Sain sieltä vihjeen hankkia kalakameran, joka löytyikin telakan varusteista. Sain myös potkurin varaosanumeron. Poika kalasti kameralla aikansa ja diagnoosi oli, että lapoja puuttui. Hyvä, mutta huonoa oli se, että potkurin toimittaminen olisi kestänyt 7-10 päivää. Pitkä matka Bremenistä Laboeen. Köydet irti ja seuraavalle telakalle,joka oli Heiligenhafenissa. Olin tässä välissä tutkinut saksalaista nettikauppaa ” yachtzubehör24.de, josta potkuri olisi löytynyt. Tilaus jäi tekemättä kun sitä varten olisi pitänyt luoda PayPal tili tai vaihtoehtoisesti maksaa ensin pankkiin.
Yachtwerft Heiligenhafen ” Skippers’ s friends ” toimitti myymälänsä kautta potkurin kahdessa päivässä. Keskiviikkona tilattu ja perjantaina asennettu. Alles gut. Geschäftsfuhrer Urs Weisel:lle vain terveisiä hyvästä palvelusta. – Ja potkuri tuli muuten Bremenistä.

Das Marine-Ehrenmal oli saksalaisten merisotilaiden muistomerkki Laboessa ( iso torni ).

Laivaston liput

Laboe, saksalaisten muistomerkki

Laboe, saksalaisten muistomerkki

Schiess Betrieb, luki armeijan aluksen kyljessä. Armeijan ampuma alue piti kiertää Laboesta lähtiessä. Lähtö klo 8.45. Alueella kolme eri harjoitusaluetta. Täytyy tietää niiden nimet, jotta osaa kiertää oikean alueen. Jos kiertää koko alueen, tulee tehtyä aika mutka ennen kuin pääsee Fehmarnin salmeen. Kierrettiin ja kierrettiin – kunnes kärsivällisyys loppui ja vähän oikaistiin. Ei aikaakaan kun armeijan alus ajoi vastaan ja näytti valomerkkejä. Vene tuuleen ja purje alas. Sitten olikin jo harmaa keula vieressä korkealla. Englantia puhuva merisotilas kehoitti menemään puoli mailia pohjoiseen ja mehän mentiin. Mentiin varmuuden vuoksi vähän enemmänkin ja hyvä oli. Päästiin laivaväylän ulkopuolelle kun ukkoskuuro saavutti meidät. Sinne hävisivät armeijan alukset ja muutkin. Juuri ehdittiin näkemään rahtialus ennen täyttä pimeyttä, sivuuttavan meidät turvallisen matkan päästä.
Moin Moin, sagen die Schleswig-Holsteiner zu jeder Tageszeit.

Heiligenhafen,

Oli tuulinen ja sateinen. Melkein viikko vierähti laiturin tuulisella puolella sataman ulkopuolella. Tuuli oli melkoinen, mutta aallot eivät,onneksi,,sillä satama on hiekkadyynin ja mantereen välissä. Noin puolen kilometrin matkallakin ehtii kyllä aaltoa muodostua kun riittävästi tuulee.
Heiligenhafeniin tulee lauttoja Tanskasta, jotka tuovat asiakkaita viinakauppoihin. Useampi rekka rahtasi nytkin lastejaan näihin isoihin varastomyymälöihin, joista ei sitten muuta saanutkaan kuin juomia. Ja edullisesti.
Tuuli väheni sitten Fehmarnin sillan jälkeen.siltapilarista näkyi alituskorkeus, joka tällä vedellä oli 22 m. Vielä jäi pari metriä varaa. Nostettiin purjeet ja seilattiin yötä myöten,

Bornholmiin.

Ajatus oli mennä ensin Ronneen, mutta kurvattiin sitten rannikkoa pitkin koillispuolella olevaan Allingeen. Pienehkö suojainen satama, jossa tarvittavat palvelut paitsi polttoaine ja vesi ja sähkö, jota ei heruttelusta huolimatta herunut tolpasta. Kauppa ja kalaravintola kyllä löytyi – ja maksuautomaatti yömaksua varten. Aivan venepaikan vieressä oli info toimisto, josta sai vastauksen kysymyksiin, kuten ” mikä bussi menee minnekkin, missä on kauppa, mistä saa rahaa, minne kannattaa mennä ja mitä tällä viikolla tapahtuu ”.
Kartasta olimme katsoneet paikan, joka näytti mielenkiintoiselta. Kun saimme vahvistuksen, että alueen järven kiertävä patikka polku on patikoimisen arvoinen, niin sinne. Bussi vei lähelle Hammersee’ tä. Pohjoisrantaa pitkin toiseen päähän. Tässä ei ollut sen ihmeempää kunnes tuli uima-asuisia nuoria vastaan, jotka roikottivat valjaitaan. Valjaille ja oudolle ulinalle saimme selityksen kun näimme ” Opaaliksi ” nimetyn lammen, jonka ylle oli viritetty vaijeri, jota sitten valjaitten varassa laskettiin. Matkaa oli noin 150 metriä ja vauhti kova. Olikohan vesikin kova kun siihen lopulta mätkähti ?
” Opaali ” on graniittilouhos, joka on täyttynyt vedellä kun toiminta on loppunut. Kavuttiin polkua ylös lähtöpaikalle, joka on noin 75 metriä merenpinnasta. Hurjaa touhua. Sekä laskeminen että kapuaminen. Mutta maisemat olivat upeat. Ja sitten alas. Nimittäin polkua. Ei vaijeria pitkin.
Kun oltiin alas päästy niin jo taas teki mieli ylös. Pienen ” smörrebröd ” hetken jälkeen houkutti seuraavalla kukkulalla näkyvä linnake. Ei kun sinne. Vanha sanonta ” ruokahalu kasvaa syödessä ” piti tässäkin tapauksessa paikkansa. Olihan se linna vanha ja monissa,taisteluissa kärsinyt. Kunnostus oli meneillään. Ehkäpä viimeisen kerran.

Christiansö

On Bornholmista koilliseen noin kolmen tunnin ja 12 mailin päässä. Molemmat saaret kuuluvat Tanskalle. Christiansö on kolmen saaren rypäs. Yhdessä asustaa linnut, yhdessä linnut ja hylkeet ja yhdessä ihmiset. Ihmissaarella saa turistit vierailla. Pari lauttaa rahtaa turisteja muutaman kerran päivässä. Ihmissaarelle tulevat myös veneilijät. Saarilla on kaikkia yllin kyllin, eli siis lintuja, hylkeitä, turisteja ja veneilijöitä. On siellä myös muutama paikallinen asukas. Tapasin ainakin kiinalaisen perheen. Sen verran on lapsia, että saarella on myös koulu.
Saaren vesi on saatu ja saadaan sadevedestä, jota kerätään avoimiin altaisiin. Nykyään on myös porakaivoja, joiden vettä sekoitetaan merivedestä tislattuun veteen. Sähkö tuotetaan itse. Tosin sitä varten tarvitaan öljyä, joka tuodaan myös Bornholmista.
Uusiutuva energia on päämääränä. Strategiassa todetaan sen olevan erityisen vaikeaa. Tuulivoimaa on käytetty jossain määrin. Riittävän suuren tuuli puiston paikaksi on suunniteltu 1200 metrin päässä olevaa matalikkoa. Alue halutaan kuitenkin säilyttää luonnonmukaisena, joten sopivaa ratkaisua etsitään yhä. Olisikohan 20 km pitkä kaapeli Bornholmista ratkaisu ?
Christiansö’ n satama on suosittu käyntisatama. Tilaa ei ole runsaasti. Voi varautua siirtymään satamakapteenin ohjeitten mukaan. Kapteeni olisi tarjonnut meille poijupaikkaa seuraavaksi yöksi, mutta päätimme irrottaa köydet lauttalaiturista. Ennen sitä olimme kolmantena veneenä laiturista ja laiturin vieressä oleva 30 jalkaisen veneen nuori pari oli huolestunut veneestään, että se ruttaantuu laituriin. Siirryimme kapteenin ohjeitten mukaan lauttalaituriin. Kohta paikalla, josta siirryimme oli kaksi venettä lisää. Turhaa hommaa.

Utklippan

Utklippan är Sveriges sydostliga ögrupp. För långfärdsseglare på väg in eller ut ur Östersjön är Utklippan en populär hamn. Utklippan består av Norraskär,och Södraskär.

Visby

On varmasti ollut monen suomalaisen purjehduskohde ja niin se näytti olleen tälläkin kertaa kun me siellä matkallamme poikkesimme. Sää suosi rantaelämää. Asteita oli vähintään 26.
Kun purjehtija käy kerran reissullansa yhdessä satamassa ja viipyy siellä päivän pari, on paikan hahmottaminen ja kokonaiskuvan saaminen mahdotonta. Atmosfääri syntyy vasta pidemmän ajan oleskelun myötä. Nyt satuimme olemaan Visbyssä puolalaisten Visby Runt’ n aikana. Heitä oli noin kolmisenkymmentä venettä. Lisäksi oli moottoriveneet kokoontuneet sisäsatamaan. Meno jatkui sen pari päivää kun me siellä olimme. Disco vehkeet olivat kannella, sorjat neidot heiluivat musiikin tahtiin ja kansa katseli kadulla. Kuinka sitä jaksaa vetkutella kaksi vuorokautta ja helteessä. Vielä aamulla neljältä kuului kadulta hoilotusta. Puoli neljältä sataman nuori yövahti tyttö ohjasi naapuriveneen väsyneen juhlijan turvallisesti aina veneelleen asti. Kyseessä oli jokavuotinen ” Stockholmsveckan ”, ( gotland.net ).

Blägä. On harvinaista näillä kulmilla. Nyt sitä jatkunee viikon verran. Tankit ovat täynnä dieseliä ja vettä. Eiköhän sitä pärjätä. Matkaa on 180 mailia Hiiumaalle. Ei kun menoksi.

Kädra, Hiidenmaa

Kello oli 21.30 kun 38 tunnin kuluttua olimme Kädran satamassa aisapaikalla. Vielä oli jokunen paikka vapaana. Laskettu 36 tuntia ylitettiin kun vasta-aallokkoon ajaminen hidastui entisestään moottorin akselin alettua väpättämään. Pienillä kierroksilla etenimme satamaan. Pultit moottorin laipan ja akselin laipan välillä olivat löystyneet. Vaikka oli perjantai ja kello jo iltapäivässä, ryhtyi Yachts Service’ n teknikko Hillar Jurson töihin. Ja sai työn tehtyä. Hyvä niin, sillä tuuleton keli ei purjeita pullista.
Satamasta on linja-auto kuljetus kerran tunnissa kylälle. Matka on ilmainen. Satamatoimistosta voi vuokrata auton päiväksi kolmellakympillä. Pyörä on 13 €. Joten neljäpyöräisen auton saa melkein samalla hinnalla kuin kaksi pyörää.
Lauantai oli autoilupäivä. Saaren satamat ja osa majakoista tuli kierrettyä.

Hiidenmaan satamat, Sadam

Niitä löytyy vaikkapa saari kierrokseen. Ensin voi tuntua , että pääseekö niihin kun on niin matalaa. Väylät on kuitenkin hyvin merkittyjä ja syvyyttä on sekä väylällä että satamissa kahdesta yli neljään metriin. Satamissa on sähkö, vesi, suihkut ja wc. Hyvä ravintola on joka satamassa. Lähde: Hiidenmaan satamat .

Majakat, Tuletornid

Maailman kolmanneksi vanhin majakka on Köpu’ n majakka. Se on rakennettu 1500-luvulla. Alkujaan huipulla poltettiin puita, jotka vinssattiin torniin. Ylös johtaa niin jyrkät portaat, että niitä pitkin nouseminenkin on hankalaa. Majakka on erikoisen muotoinen. Siitä tulee mieleen Apollo raketti, jota on levennetty alapäästään.
Länsipuolella on myös Ristna tuletorn. Lisätietoja majakoista on sivulla http://www.hiiuvald.ee

.

Suomeen,

Tallinnan kautta. 15 vuotta on kulunut siitä kun Zara oli viimeksi Suomessa. Kerran maapallon ympäri, neljä kertaa Atlantin ylitys, kaksi vuotta Välimerellä ja kaksi vuotta Kanarian saarilla.
Vene on ollut loistava isojen vesien ” bluewater cruiser ”. Vakaa, turvallinen ja kahden seilorin hallittavissa. Keskiohjaamo on turvallinen ja suojaisa. Kokotilan suojan alta voi hoitaa purjeet vain vähän vetoketjua raottaen.
Talven 2016-2017 aikana on veneeseen vaihdettu läpiviennit, vaihdettu ikkunat ja kyljet kiiltävät jälleen. Valmiina… niin minne ?

Mainokset