Karibialla

KARIBIALLA

 

Johdanto

 

Taas, kuten Las Palmas’ iin tullessa, näkyi rantaa vasten mustia aukkoja.  Tällä kertaa mustia kukkuloita.  Mitähän nuo ovat, kysyi Iiris.  Ne olivat karttaan merkittyjä pieniä luotoja kaukana rannasta.  Nämä luodot peittivät saaren valot kohdallaan.  Pimeässä etäisyyksien hahmottaminen on vaikeaa.  Täytyy vain luottaa karttaan tai tutkaan.  Vettä välissämme oli puoli mailia, joten olimme selvillä vesillä.

Martiniqua’ n ja St’ Lucian välisestä salmesta käännyimme sitten seurailemaan Martiniquan rannikkoa kohti St’ Annen lahtea.  Olimme perillä vajaan 21 vrk’ n purjehduksen jälkeen.  Karibialla jälleen.  Kolmannen kerran.  Mitä oli odotettavissa ? Sitä samaa kuin ennenkin.  Veneen laittoa ja siinä sivussa lomailua.

Kirkko

 

Kaikissa paikoissa emme aiemmin olleet käyneet eikä ollut tarkoitus nytkään.  Mitään tiukkaa ennakkosuunnitelmaa ei ollut.  Ajatuksena oli katsoa kuinka kauas mielenkiintoa riittää.  Sitä riitti Grenadalle asti.  Siellä menikin aikaa neljättä viikkoa vara- ja huolto-osia odotellessa.  Näissä odotteluissa on se hyvä puoli, että silloin voi tutustua paikkoihin.

On myös hyvä viipyä samoilla seuduilla pidempään, jolloin kokonaiskuva on selvempi.

 

Martiniqua’ lla oli aikaa purjehtia vieraidenkin kanssa kahteen otteeseen Fort de France’ een ja katsastaa siinä välissä olevat kylät Anse D’ Arlets ja Grande Anse.  Näistäkin kylistä löytyi aina jotain uutta niissä käydessä.  Ensimmäisellä kerralla uudessa paikassa kävelee hölmönä ympäriinsä.  Löytää sen rantakuppilan, jossa voi käydä läpi purjehdusta.  Miettiä, mistä löytää kaupan ja nettipaikan.  Kenties katsastaa jonkun nähtävyyden.  Aina varma valinta on kirkko.  Se on helppo löytää, kaunis ja ympärillä on kylän keskusta aukioineen.

 

Tyytyväinen pari

 

Toisella kertaa on pakolliset paikat jo tiedossa ja voi laajentaa reviiriä kuemmaksi.  Kolmannella kertaa alkavat kuppiloiden pitäjät jo tervehtiä ja kyselemään kuulumisia.  Rantapummitkin muistavat jo vimeistään nyt ettei tuon ” paikallisen ” puoleen kannata kääntyä.  On siis rennompi olo.  Ei tarvitse huolehtia huomisesta. Vasta sitten kun taas nostaa koukun ja lähtee etsimään uusia kauppoja ym. pakollisia  paikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kuukausi Martiniqua’ lla ja oli aika nostaa purjeet.  Etelään.  Sinnehän me kaikki haluamme.  Lämpöä ja eksotiikkaa hakemaan.  Sitä kumpaakin löytää paitsi Martiniqua’ lta niin ennenkaikkea muilta Windward Island’ lta. Sainta Lucia, Bequia, St’ Vincent ja Grenadines, Canouan, Mayreau, Union Islands, Carriacou ja Grenada.  Näillä saarilla kävimme ja lämpöä ja eksotiikkaa löytyi.  Lämpö lämmitti luut ja kuivatti lihat.

 

Beach Party

Beach Party

 

Poijupojat loivat eksotiikkaa tarpeeksi. Näillä saarilla ei ensimmäiseksi tarvitse miettiä maihin menoa ostosten vuoksi.  Poijupojat toimittavat leivät, kananmunat ja vaikka elävän kanan veneelle.  Jos ei niitä heti ole mukana, saa ne seuraavana päivänä.  Ja vaikka aamulla ennen seitsemää.  Pojat tulevat kauas merelle tarjoamaan poijua, ottavat köydet vastaan ja sitten alkaa kaupankäynti.  Eikö tämä ole palvelua.  Tämä palvelualttius voi ensikertalaista hirvittää.  Niin se hirvitti meitäkin vuonna 2008 kun yö teki tuloaan ja piti löytää ankkuripaikka.

 

 

 

Kokka kohisten Hedelmän myyjäsuuntasimme Saint Vincent’ lle Wallilabou’ hun. Vastassa oli pari miestä purjelaudoilla.  Avustivat köysien kanssa ja tarjosivat sitten banaaneja ym. Ostoksia tehdessä ehdittiin katsomaan myyjiä tarkemmin.  Voitiin todeta ettei Doyle’ n purjehdusopas yhtään liioitellut kirjoittaessaan ” although many of the locals look like bad guys in a spagetti western, for the most part they couldn’ t be nicer and more helpful ”.  Ja onhan elokuva ” Pirates of the Caribbean ”, ohjaaja Johnny Depp, kuvattu täällä.

 

Kuningas palmut

 

Leeward eli tyynen puolen saaret, joilla kävimme Dominica, Guadeloupe, Antiqua, Saint Kitts and Nevis, St Barthelemy ja St Martin löytyy sitten palveluja länsimaiseen tyyliin. Mitä pohjoisemmaksi purjehtii, sitä monipuolisemmat palvelut.  Lähtiessämme Kanarian saarilta, bungrasimme veneeseen runsain mitoin elintarvikkeita.  Vaikka ranskankielisillä alueilla kuten Martinique luulisi olevan hyvät valikoimat elintarvikkeita kaupoissa niin, niin ei kuitenkaan ole. Ja hinnat ovat paljon korkeammat.  Saarilla ei viljellä, kasva tai tuoteta moniakaan hyödykkeitä.  Tuontitavara maksaa. Ja on usein hyvälaatuista.  Perunat, jotka ostimme St. Martinilta ovat vielä ehtaa tavaraa puolivälissä Atlantia.  Ovat peräisin Ranskasta. Ja vaikka ovat kulkeneet mukanamme Bermudan kautta.

 

Bermuda St Georg

 

Saaret, paitsi palvelujensa suhteen, poikkeavat myös luontonsa puolesta.  Tuulenpuolen saarilla luonto on rehevämpää sateiden ansiosta.  Sateet ovat lähes joka öisiä talvikuukaisina joulu-, tammi-, ja helmikuussa.  Purjehtijalle sateet ovat tervetulleita. Vene puhdistuu suolasta silloin ihan itsestään.  Harvoin näkee kenenkään pesevän venettään näillä saarilla. Myös yleiskuva saarten kesken eroaa.  Dominica, jota aiemmin pidimme ehkä muita saaria epäsiistimpänä, vaikutti nyt siellä kiertäessämme hyvinkin siistiltä.  Talot ja pihat olivat hoidettuja eikä roskia ollut juurikaan kaduilla.  Kun taas Grenada oli Dominican vastakohta.  Bequia ei tällä kertaa antanut itsestään yhtä miellyttävää kuvaa kuin aiemmin.

 

Antigua Davis Bay

Antigua Davis Bay

 

Ja mikä tärkeintä.  Aurinkoa ja lämpöä riittää.  Meriveden lämpö houkuttelee uimaan.  Parasta purjehdusaikaa Karibialla on maalis-, huhti-, ja toukokuu.  Hurrikaanitkaan tuskin vielä kesäkuussa vaivaavat.  Ilma alkaa kyllä toukokuun alusta olemaan jo melko lämmin.

Kanarialta ei kannata kiirehtiä lähtöä.  Tuulet tasaantuvat joulu -, tammikuussa.  Tuulet ovat kuitenkin Karibialla vielä talviset ennen maaliskuuta.

 

Karibia ja Bermuda ovat jääneet vanaveteen.  Edessä on vielä 560 NM Hortaan.  Kirjoitan tätä veneessä auringon paistaessa, tuuli on suunnasta SW n. 10 kn.

 

IPad suojattuna roisketiiviisti on ollut oiva hankinta.  Virtaa riittää vaikka päivän kirjoittaisi.  Kirjoituksen lomassa voi siitä katsoa merikarttaa ja yöllä AIS’ a.  Voi lukea kirjoja ja pelata pelejä.  Näyttöä on voinut lukea myös Karibian auringossa.  Eikä tarvitse pitää karttablotteria päällä.  Sähköä säästyy.

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s